Vastustaja – osa 8

Lahden Reipas oli 1970-luvulla vastus, jonka kaikki olisivat halunneet voittaa. Reipas keräsi yleisöä, missä ikinä se pelasikaan. Kotijoukkueet halusivat eniten kaudella Reippaan päänahkaa, mutta joutuivat usein pettymään. Reipas voitti 1970-luvulla muun muassa perättäisiä Cup-otteluita komeat 31, joka on yhä Suomen ennätys.

Jalkapallo vaatii aina vastustajan. Vaikka Reipas on heilutellut tahtipuikkoa niin Viipurissa, Lahdessa kuin Suomessakin, on viirupaidoille muodostunut erityisiä vastustajia. Reippaassa on harrastettu lajeja suurella kirjolla ja haastajia on riittänyt lajissa kuin lajissa aina alkuvuosista lähtien. Välillä Reipas on hetkellisesti menettänyt valta-asemansa, mutta lajin hallitsijaa on aina vertailtu suureen ja mahtavaan Reippaaseen.

Lahteen Reippaalle on muodostunut asetelma, jossa Reipas tarvitsee Kuusysiä ja Kuusysi Reipasta. Veljellinen vastakkainasettelu on poliittisten ja kielellisten derbyjen maassa ainutlaatuinen poikkeus. Ja loppu viimein, kahden kiistakumppanin keskinäiset kohtaamiset ovat historian saatossa menneet tasan. Kumpikin on voittanut yhtä monta paikalliskamppailua.

Reipas nopeasti Viipurin herraksi

Reipas ei ollut Viipurin ensimmäinen urheiluseura. Reipas kuitenkin kohosi kaupungin tärkeimmäksi seuraksi nopeasti, sillä opettajien ja Reippaan kansainvälisten kokemusten tuomat uudet lajit tulivat tutuiksi viipurilaisille juuri Reippaan kautta. Viipurissa harrastettiin kaikkia mahdollisia lajeja, joita Suomeen tuli Helsingin kanssa tasatahtiin. Lisäksi Viipuri oli suomalaisen voimistelun tärkein keskus.

Voimistelussa Reipas oli muutama vuosi perustamisensa jälkeen jo Suomen johtavia voimisteluseuroja. Suurin vastus Helsingin lisäksi sille tuli kotikaupungistaan. Reipasta liki kymmenen vuotta vanhempi Wiborgs Gymnastförening antoi Reippaalle 1800-luvun lopulla kelpo vastuksen. Ennen Suomen itsenäistymistä myös Kelkkalan Kisailijat, Viipurin Tarmo ja Talikkalan Toverit menestyivät. Viimeisin tosin joutui kilpailemaan maalaisseurojen sarjassa, sillä Talikkalaa ei oltu vielä liitetty Viipuriin.

Palloilun yleistyessä vireässä urheilukaupungissa otti Reipas alkuunsa valtikan myös niissä. Jääpallossa Reippaan laittoi ensin tiukille Viipurin IFK, joka otti lajivalikoimaansa ensimmäisenä Viipurissa virallisesti myös jalkapallon. Jääpallossa Reipas kamppaili tiukasti Suomen vanhimman IFK:n kanssa Viipurin herruudesta ja usein Reipas löi Tähtipojat. Todellisen vastuksen jääpallossa Reipas sai vuoden 1912 jälkeen, kun joukko Reippaan jäseniä perusti oman jää- ja jalkapalloseuran, joka tuli tunnetuksi harmaista peliasuistaan. Sudet-lempinimi virallistettiin ja seura nappasi jääpallossa pian koko Suomen herruuden vuosiksi. Kilpailu Reippaan, Viipurin SLU:n, IFK:n, Pontevan ja Susien välillä oli tiukkaa ja selvitäkseen SM-kilpailuissa välieriin, oli ensin kaadettava muut viipurilaisseurat. Sudet kuitenkin onnistuivat lopulta nappaamaan jääpallossa 14 mestaruutta. Reipas selviytyi välieriin kahdesti.

Lajien kuningas, jalkapallo tuli lopullisesti Viipuriin 1896. Merimiehet, etenkin englantilaiset, ja koululaiset pelasivat ensimmäisiä otteluja ja laji-innostus kaupungissa kasvoi. Vaikka Viipurin IFK otti kaupungissa ensimmäisenä lajin valikoimiinsa, ensimmäinen virallinen ottelu pelattiin 1907 Reippaan ja Tarmon välillä Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton Viipurin piirin mestaruuskilpailuiden yhteydessä. Kyseiseen jalkapalloturnaukseen osallistui Reippaan ja Tarmon lisäksi IFK ja Rautatieläisten Urheiluseura. Reipas voitti turnauksen ja nappasi valtikan itselleen, mutta haastajia oli.

Suomen Palloliitto perustettiin samana vuonna. Palloliittoa oli perustamassa Viipurin Hockeyklubi, joka otti maahockeyn rinnalle myös jalkapallon. IFK liittyi liittoon heti ja Reipas seurasi vuoden päästä perässä. Viipurista kehittyi jalkapallokaupunki, joka oli piikkinä Helsingin dominoinnille. Liki jokaisella kaupunginosalla ja yhteisöllä oli oma urheiluseura, jossa pelattiin kuningaslajia. Reippaan suurimmat haastajat tulivat ennen Suomen itsenäistymistä Viipurin esikaupunkialueiden työläisseuroista, kuten Sorvalin Veikoista ja Talikkalan Tovereista. Ennen Suomen itsenäistymistä ja suomalaisen urheilukulttuurin kahtiajakoa ehti Reipas voittaa Viipurin mestaruuden kahdeksan kertaa.

 

Vuosi 1918 jakaa urheilun myös Viipurissa

Vuoden 1918 tapahtumat Suomessa ja sen jälkipyykki jakoi sekä kansaa että suomalaista urheilua. Työläisseurat erotettiin lajiliitoista ja sen seurauksena muodostui Työväen Urheiluliitto TUL. Porvariseurat eivät saaneet kohdata työläisseuroja ja se näkyi myös Viipurin jalkapallossa. Reipas menetti monta kovaa kilpakumppaniaan vuosikymmeniksi. Kovista haastajista ainoastaan Sudet ja IFK pysyivät Palloliitossa.

Reipas sai kuitenkin itsenäistymisen jälkeen uusia haastajia kultaisella 20-luvulla. Juutalaisten Kadur ja Kronstadtin matruusien jalkapalloseura tarjosivat Reippaalle uusia haasteita. Kadur eteni kertaalleen SM-kilpailussa jopa Reipasta pidemmälle. Nansenin passilla Suomessa ja Viipurissa oleskelleet pakolaismatruusit eivät saaneet osallistua SM-kilpailuihin, mutta osa heistä harjoitteli Reippaan riveissä. Otteluita matruusit pelasivat viipurilaisia seuroja vastaan hyvällä menestyksellä. Reipas oli ainoa, joka kykeni laittamaan matruusit tiukoille ja Reipas hävisi vain 3-2.

Reipas hallitsi viipurilaista urheilua vielä 1920-luvun, mutta suomalaisessa urheilussa tapahtuneet muutokset söivät viirupaitojen valta-asemaa. Suomeen ja myös Viipuriin perustettiin yhden lajin erikoisseuroja. Yleisseuroista, kuten Reipas ja IFK irtautui palloilijoita muun muassa Viipurin Palloseuraan. ViPS:n nousu osuikin juuri oikeaan hetkeen, kun Suomessa siirryttiin sarjamuotoiseen kilpailumuotoon. ViPS voitti ensimmäisen kerran Viipurin sisäisen karsinnan ja nousi korkeimpaan sarjaan sijoittuen neljänneksi. Myös Sudet onnistui kaatamaan Reippaan ja viirupaidat joutuivat ensimmäistä kertaa kunnolla takamatkalle, sillä Sudet nousi kauden päätteeksi ViPS:n kanssa ylimmälle sarjatasolle.

Reipas kampesi itsensä toiseksi korkeimmalle sarjatasolle, mutta nousu jäi aina hiuskarvan varaan. Kun toiseksi korkein sarjataso muutettiin kaksilohkoiseksi, selviytyi neljän joukkueen karsintasarjaan vuonna 1934 kaksi viipurilaista ja kaksi vaasalaista seuraa. Vaasalaiset kuitenkin jättivät viipurilaiset nuolemaan näppejään.

Reippaan ja ViPS:n lisäksi toiseksi korkeimmalla sarjatasolla vierailivat 1930-luvulla viipurilaisseuroista Kelkkalan Kisailijat, Viipurin Ilves ja Viipurin Pallokerho -35. Sudet puolestaan pelasi liki koko 1930-luvun pääsarjassa. Viimeiseksi kokonaiseksi sarjakaudeksi Viipurissa jäänyt kausi 1938 päättyi lopulta Reippaan nousujuhliin. Kun Sudet oli samana vuonna pudonnut pääsarjasta, palautui kaupungin jalkapallovaltikka sinne, mistä viipurilainen jalkapalloilu oli lähtenyt.

Viipurin kovaa tasoa jalkapallossa kuvaa se, että myös TUL:n jalkapallosarjoissa Reippaan ennen urheilun jakautumista haastanut Talikkalan Toverit ylsi kolmesti TUL-Cupin finaaliin. Puhjennut talvisota kuitenkin viivästytti sarjojen yhdistämistä ja vesitti Reippaan nousun sekä valtakunnan huipulle että Viipurin kiistattomaksi mestariksi. Syksylle 1939 suunnitellut TUL-joukkueiden ja Palloliiton seurojen tasonmittausottelut jouduttiin perumaan armeijan ylimääräisten harjoitusten takia. Koko valtakunta joutui kuudeksi vuodeksi poikkeustilaan ja se kosketti Reipasta ja sen vanhoja kilpakumppaneita suuresti.

 

Uusi kaupunki, uusi paikallisvastus

Kuuden vuoden poikkeustilan aikana Reipas kotiutui Lahteen. Vanhat vastustajat vaihtui uuteen, vaikka Reipas piti yhteyttä myös vanhoihin kilpakumppaneihinsa. Lahdessa järjestettiin jo kesällä viipurilaisseurojen välinen urheilukilpailu, jossa pelattiin myös jalkapalloa. Reipas sai vieraakseen Kivimaan kentälle Västeråsiin muun muassa ViPS ja ViPK:n. Reipas kohtasi myös lähialueiden joukkueita ja Lahteen evakuoituneen Sorvalin Veikot liki 50 vuoden tauon jälkeen.

Lahdessa Reipas sai myös kenties rakkaimman vastustajansa. Sodan jälkeen viirupaidat joutuivat aloittamaan nousunsa jälleen pohjalta ja Maakuntasarjassa vastaan asettui uusi paikalliskilpailija Lahden Pallo-Miehet. Myös LPM oli kärsinyt paljon sodasta, eikä jalkapallo ollut noussut Lahdessa yhtä suureen suosioon ennen sotia, kuin Viipurissa. Reipas näytti suuruutensa heti ja voitti molemmat paikallisottelut yhteistuloksella 11-2.

Vaikka Reipas voitti ensimmäiset paikallisottelunsa, sai seura olla jatkuvasti valppaana. LPM venyi jo seuraavana vuonna tasapeliin aiheuttaen Reippaalle kauden ainoan pistemenetyksen. Pohja noin 50 vuoden paikalliskamppailuille oli luotu.

Reippaan ja Lahden Pallo-Miesten, myöhemmin Upon Pallon ja FC Kuusysin suhteesta muodostui varsin omalaatuinen. Seurat tekivät aika ajoin tiivistäkin yhteistyötä ja välillä seurojen välit olivat jääkylmät. Kumpikin joukkueista oli Suomen huipulla, joten kilpailu oli kovaa. Paikoin Lahden Piirin finaali tarjosi Reippaalle kovemman haasteen kuin Suomen Cup. Piirin historiassa Reipas onnistui kaatamaan usein paikalliskilpailijansa juhlien piirimestaruutta 25 kertaa. Lähes poikkeuksetta Kuusysi ja Reipas kohtasivat vasta finaalissa.

Joukkueiden tasaisuudesta ja pitkästä historiasta kertoo se, että joukkueet ovat kohdanneet toisensa liiton kilpailullisissa otteluissa 57 kertaa. Kauden 2018 otteluiden jälkeen tilanne on tasan, sillä kumpainenkin on voittanut 23 ottelua. Reipas vie kaupungin herruuden kuitenkin maalierolla, sillä viirupaidat ovat pöllyttäneet paikallisvastustajansa verkkoa komeat 112 kertaa. Toisella puolen on maalipuiden väliin osuttu 89 kertaa. Kummallakin seuralla oli vuosikymmenensä kansallisesti, mutta paikallispelit pysyivät tiukkoina vuosikymmenestä toiseen.

Reippaalla on Kuusysin kanssa yhteistä historiaa 75 vuotta ja se näkyy. Jokaisella kerralla, kun joukkueet kohtaavat ja marssivat kentälle, on ilmassa erityistä sähköä. Se sama sähkö näkyy harjoitusotteluista ja miksei myös junioripeleistä lähtien. Reippaan vastustajista Kuusysistä tuli lopulta se rakkain ja tärkein.

 

Reipas piikkinä Helsingin lihassa

Koska Reipas menestyi myös kotikaupunkiensa ulkopuolella, saivat viirupaidat rakkaita vastustajia myös muualta. Cup-muotoisesti ratkaistuissa mestaruuksissa Reipas selviytyi finaaliin viidesti. Perinteisten helsinkiläisseurojen, Kiffenin, HJK:n, HPS:n ja HIFK:n lisäksi Reippaalle tuli tutuksi Åbo IFK, jonka viirupaidat kohtasivat seitsemän kertaa. Turkulais- ja helsinkiläisvastustajat eivät olisi halunneet kohdata Reipasta muun muassa etäisyyden ja Reippaan omintakeisen pelityylin takia. Helsinkiläisyleisö ja -lehdistö arvosteli viipurilaisten pelityyliä liian fyysiseksi, sillä juoksu- ja taklausvoimainen Reipas pelasi pitkää palloa voittaen pallon helposti takaisin helsinkiläisten yrittäessä pelata lyhytsyöttöpeliä maata pitkin. Tekosyitä kohtaamisten välttämiselle haettiin jopa Pietarin koleraepidemiasta.

Jalkapallon levittäytyessä myös muualle Suomeen sai Reipas uusia tuttavuuksia. Mutta viirupaitojen noustessa ensimmäistä kertaa pääsarjaan, oli karsinnan finaalissa tuttu vastus. Reipas kaatoi Kronohagens IF:n kaksiosaisessa karsinnassa yhteistuloksella 5-3.

Viipurin aikana Reipas oli piikkinä helsinkiläisten lihassa peliesitystensä ja menestyksensä lisäksi myös maajoukkuevalinnoissa. Kun helsinkiläisseurojen pelaajista koottu maajoukkue pelasi 1911 Pietariin mennessä Reipasta vastaan, laittoivat viirupaidat maajoukkueen koville häviten vain yhdellä maalilla. Helsinkiläisten urheilujohtajien oli kutsuttava lopulta myös viipurilaisia pelaajia maajoukkueeseen. Reippaan maalivahti August Syrjäläinen torjuikin maajoukkueen maalilla Tukholman olympialaisissa seuraavana vuonna. Suomi sijoittui turnauksessa lopulta kolmanneksi.

Lahden aikana Reipas kohosi seuraavan kerran maan huipulle ja se oli jälleen 1960-luvulla piikkinä helsinkiläisseuroille. Toisesta saman ajan suurseurasta Valkeakosken Hakasta tuli tiukka vastustaja, jota vastaan miteltiin niin Cup-mestaruuksista kuin Suomen mestaruuksista. Myös Kuopion Palloseura ja Kokkolan Pallo-Veikot yrittivät helsinkiläisten lisäksi kammeta Reipasta pois kultakannasta.

Kun Reipas teki paluun miesten sarjoihin 2010-luvulla, on liki kymmenessä vuodessa ehtinyt kertyä uusia suhteita uusiin ja vanhoihin vastustajiin. Kuluneella kaudella Reipas on saanut kohdata jälleen Kiffenin, jonka kanssa viirupaidoilla on yli sadan vuoden keskinäinen historia. Samassa lohkossa pelaava Mikkelin Pallo-Kissat puolestaan katkaisi Reippaan uskomattoman 31 voitokkaan Cup-ottelun putken. Lähinaapureista lappeenrantalaisesta PEPOsta on tullut muutamassa vuodessa varsin lämmin vastus. Aika näyttää, mihin suuntaan joukkueiden välinen kilpailu kehittyy.

Reipas on aikojen saatossa pitkällä historiallaan luonut itselleen tilanteen, jossa sen vastustaja saa ylimääräistä latausta Reippaan kohtaamisesta. Yhä tänä päivänä jokainen joukkue haluaa kaataa suuren ja mahtavan, perinteikkään Reippaan. Harva siinä on kuitenkaan onnistunut ja se on osa viirupaitojen suuruutta.

Uutiset

Kaikki uutiset

Kausi 2021 paketoituna

Syyskokouksen päätöksiä

Otteluraportti: Voitto ei ollut tärkein

Otteluennakko: Viimeistä erää tällä kaudella

Ikämiehistä mestareita

Lahden Reipas juhli lauantaina

Otteluennakko: Juhlat tiedossa!

Otteluraportti: Pisteet jäi Kotkaan

Otteluennakko: Kotkaan taistelemaan!

Valmennustiimi 2022 on nimetty